Kevään kunniaksi listasin vielä pari erityispiirrettä Tanskasta ja sen kulttuurista, jotka kiinnittivät huomioni vaihdon aikana. Tässäpä ne tulevat:
► Tanskan lippu. Tanskalaiset eivät ole mitenkään yli-isänmaallisia, mutta maan lippu tulee vastaan joka tilanteessa. Erityisesti syntymäpäivinä punavalkoinen lippu koristaa niin onnittelukortteja, lahjapaperia kuin kakkuakin - yleensä lippuja on esillä myös juhlapaikan pihassa, joten siitä voi helposti päätellä, missä on bileet meneillään.
► Huumori. Mikä on mustaa ja välillä tilannetajutonta? Tanskalainen huumori. Sama pätee myös allekirjoittaneen huumoriin. Sarkasmi ja musta huumori elävät täällä vahvoina. Jos vitsi ei saa sua melkein itkemään, se ei ollut kovin hyvä.
► Alkoholin käyttö. Aamusnapsit, olutta lounaalla, välipalalla, töiden jälkeen, illallisella ja pari vielä sen jälkeen, snapseja juhlatilaisuuksissa (= lähes mikä vain tilaisuus)... Tanskalainen juomakulttuuri on täynnä perinteitä, joista tärkein on se, että alkoholi kuuluu jokapäiväiseen elämään. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen ansiosta, asenne alkoholia kohtaan ja sen käyttö vaikuttaa terveellisemmältä kuin Suomessa.
► Hengailu luokassa luennon loputtua. Miksi sinne saliin täytyy jäädä hengailemaan? Siinä missä kotiyliopistossa luentsalista paetaan heti luennon päätyttyä vapauteen, tanskalaiset opiskelijat jäävät seurustelemaan ja suunnittelemaan paikoillensa ihan kuin eivät olisi huomanneet tunnin loppuneen. Tanskassa ensimmäisenä luokasta katosivat aina opettajat, eikä heiltä ehtinyt luennon jälkeen edes kysyä mitään, kun taas opiskelijat istuivat mielellään tunkkaisissa saleissa seuraavan luennon alkuun asti. Ihme porukkaa.
Sønderborgissakin tuli käytyä pikavisiitillä
Sellaisia kummallisuuksia tällä kertaa. Matkakuume ei ole ollut niin paha kuin pelkäsin, mutta kyllä se silti koko ajan polttelee. Tanskaan on tullut palattua jo kerran, ja toukokuulle olisi suunnitteilla seuraava vierailu. Sitä ennen kuitenkin Budapest ja kauan odotettu Islannin matka!
Oon jo palannut Suomeen ja muuttanut uuteen kämppään, mutta siitä huolimatta kerron asumisestani Odensessa ja esittelen vaihtoaikani kodin.
Meillä vaihtareilla oli kaksi vaihtoehtoa asunnon hakemisen suhteen: joko annoimme yliopiston asumistoimiston hoitaa homman puolestamme tai tehdä kaiken itse. Helppo arvata, että valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Ei tullut mieleenkään alkaa itse etsimään asuntoa ulkomailta, kun siitä ei ollut aiempaa kokemusta enkä tuntenut maasta ketään.
Meille sanottiin, että asumistoimisto tarjoaa vain yhden asunnon, jonka hylkäyksen jälkeen joutuu jonon perälle ja luultavasti etsimään itse kämppänsä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan kysymällä olisi varmasti saanut muitakin tarjouksia. Mulle tarjottiin huonetta ensimmäiseksi Birkeparkenista, Vollsmosesta. Olin aika pettynyt, kun mun toiveita omasta kylppäristä ja lyhyestä matkasta yliopistolle ei oltu huomioitu, mutta kaikki parhaimmat paikat oli varattu pysyville opiskelijoille. Niinpä otin Birkeparkenin huoneen vastaan tuumaten, että kyllä nyt puoli vuotta pystyy kämppisten kanssa kylppärin jakamaan.
Vähän typerästi aloin jälkikäteen vasta googlailemaan, millaiselle alueelle olin muuttamassa. Netistä kävi ilmi, että asuisin Odensen "vaarallisimmalla alueella", jonka useimmat kiertäisi kaukaa, jos vaan voisivat. Ensiksi olin jopa järkyttynyt, mihin ghettoon jouduin muuttamaan ja miten uskaltaisin poistua huoneesta ikinä... kävin ihan vain varmuuden vuoksi ostamassa hälyttimiä sun muita turvaamaan eloni tässä kuolemanloukussa, johon mut oli työnnetty.
Ensivaikutelma asunnosta oli aika huono. Mulle oli kerrottu, ettei asunnossa ollut vielä muita asukkaita, mutta koko kämppä oli erittäin asutun näköinen. Toisin sanoen tosi likainen. Voisin verrata sitä kaatopaikkaan tai sikalaan tai pommin jäljiltä olevaan. Nopeasti käykin ilmi, että asunnossa on asunut kesän aikana yksi kämppiksistäni, jonka spesiaalit tavat kuljettaa lautasellisia ruokaa paikasta toiseen olivat aiheuttaneet kaiken sotkun. Mutta tämän opin vasta vähän myöhemmin.
Paikalle saapui samana päivänä norjalainen kämppikseni Linda, jolle asunnon taso oli hirveä järkytys. Hän kuurasi vanhempiensa kanssa yhteiset tilat lattiasta kattoon, minkä jälkeen asunto oli jopa asumiskelvollinen! Onneksi mun huoneessa ei ollut mitään vikaa, vaan ainoastaan yhteiset tilat olivat jääneet heitteille.
Mun huone oli tosi hyvän kokoinen, noin 16 neliötä. Se oli valmiiksi kalustettu, mikä tietty oli yhden lukukauden vaihtarille melkeinpä välttämättömyys. Huoneeseen kuului sohvasänky, kirjoituspöytä, tuoli ja laatikosto, joiden lisäksi mulla oli suuri vaatekaappi peileineen.
Meitä asui samassa kämpässä neljä tyyppiä, kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Jokaisella oli oma huone ja yhteisinä tiloina keittiö, olohuone, parveke, vessa ja kylppäri. Me saatiin vaihdon alussa omat keittiövälineet aterimista leikkuulautoihin sekä tyyny, peitto, petivaatteet ja pyyhkeet. Asuntoon kuului netti, joten siitäkään ei tarvinnut huolehtia.
Mitä kämpän puhtauteen tuli, meillä oli jokaisella viikottain vaihtuva siivousalue, joka piti siivota viikonloppuna. Harmillisesti tällä yhdellä kämppiksellä oli sen verran erikoinen tapa tehdä ruokaa ja kulkea ruokalautasen kanssa keittiöstä omaan huoneeseen, että keittiö oli yleensä aina sotkuinen. Tähän kokoaikaiseen epäsiisteyteen tottui yllättävän nopeasti, enkä loppuaikana edes huomannut lattialla pyöriviä herneitä ja liedelle pinttyneitä rasvakokkareita.
Mä ja ranskalainen vaihtari Lucie pidettiin yhteiset synttärit mun luona viikkoa ennen meidän vaihdon loppumista. Silloin siivosin koko kämpän edustuskuntoon ja kehtasin myös ikuistaa koko kauneuden videolle. Normaalisti siellä ei siis ollut noinkaan siistiä. Myöskään koristeita, herkkuja tai Lucieta ei tavallisesti kämpillä ollut.
Mitä sitten turvallisuuskysymykseen tulee, Birkeparken oli ihan tavallista aluetta. Vollsmosessa asuu paljon ulkomaalaistaustaisia ihmisiä (Wikipedian mukaan 65 %), mikä varmasti osaltaan on rakentanut tällaista "vaarallista" kuvaa alueesta. Mua ei kuitenkaan kertaakaan oikeasti pelottanut asua siellä ja muutaman kerran tulin yksikseni yöllä kotiin ilman mitään ongelmia. Kaikki oli siinä vaiheessa jo nukkumassa. Riippuu varmasti omasta asenteesta, millaiseksi tän paikan kokee. Pari kaveria muutti pois turvattomuuden takia, mutta heillekään ei mitään pahaa ollut tapahtunut.
Meillä oli muiden Birkeparkenissa asuvien vaihtareiden kanssa yhteinen FB-ryhmä, jossa tyypit muun muassa pyytelivät työkaluja lainaan, kutsuivat bileisiin ja ehdottivat jalkapallotreenejä. Alueella asui meidän muiden joukossa myös kolme buddya eli tutoria, jotka paimensivat meitä ja auttoivat tarvittaessa. Meistä muodostui aivan mahtava porukka, ja bileitä riitti kyllä puolen vuoden aikana ihan tarpeeksi. Birkeparken tulee aina olemaan muistoissani vaihtoaikani kotina, eikä sen jälkeen omat asumiskriteerit ole enää turhan tiukkoja. :D
Joulu on Tanskassa aika iso juttu. Sen odotus alkaa heti marraskuun alussa, kun jouluoluet tulevat myyntiin. Sen jälkeen joka puolelle ilmestyy joulutoreja, näyteikkunoiden asetelmat vaihtuvat jouluisiksi ja kauppojen jouluosastot aukeavat. Jopa jouluvalojen sytytys oli täällä oikea tapahtuma, jonne kerääntyi valtava määrä ihmisiä valoja ihastelemaan!
J-Dag on siis se päivä, jolloin panimoiden jouluoluita saa alkaa myymään. Joka marraskuun ensimmäisenä perjantaina "joulutontut" ilmestyvät baareihin ja halukkaat saavat ilmaista jouluolutta. Odensessa J-Dagin päätapahtuma järjestettiin Munke Mose -puistossa, jossa jokea pitkin lipuvista laivoista pääsi hakemaan Albanin jouluolutta. Se oli aikamoinen spektaakkeli ilotulituksineen kaikkineen.
Joulutoreja onkin ollut sen jälkeen miltei joka sormelle. Odensessa niitä järjestettiin kaksin kappalein yhteensä kolmena viikonloppuna: oli (totta kai) H.C. Andersenin joulutori sekä den hyggeliste julmarket, jotka täytyi molemmat tietenkin käydä tsekkaamassa. Kävimme myös Egeskovin joulutorilla Kværndrupissa sekä Kööpenhaminan toreilla. Harmillisesti aika loppui Köpiksessä kesken, emmekä ehtineet käydä ihastelemassa Tivolin jouluvalaistuksia muuta kuin ulkoa päin.
Pääsin osallistumaan myös hollantilaiseen perinteeseen, kun juhlistettiin Sintreklaasin päivää vaihtariporukalla. Meidän piti kaikkien ostaa kolme noin 25 kruunun arvoista lahjaa, jotka asetettiin pöydälle piirin keskelle. Sitten noppaa heittämällä saimme joko ottaa lahjan pöydältä, ojentaa sen seuraavalle tai vaikka varastaa joltain toiselta. Kun kaikki lahjat olivat otettu pöydältä, paketit avattiin ja noppapeliä jatkettiin vielä jonkin aikaa, kunnes jokaisella oli kolme lahjaa. Kyseessä oli siis vähän kuin monimutkaisempi Secret Santa.
Sinterklaas
Jouluksi lensin koti-Suomeen. Olo oli alkuun outo, koska mikään kotona ei ollut muuttunut, vaikka itse onkin kuin eri ihminen vaihtosyksyn ansiosta. Onneksi elämäni Tanskassa ei ole vielä ohi, vaan ennen vuodenvaihdetta matkustan vielä tammikuuksi Odenseen!
EDIT: Törmäsin tähän videoon, josta selviää lisää tanskalaisia jouluperinteitä (paljolti samanlaisia kuin meillä Suomessakin!)
Vaihtoaika lähestyy hurjaa vauhtia loppuaan, joten nyt voisi olla hyvä aika vähän valottaa sitä vaihto-opiskelun opiskeluosuutta.
Oon siis kaupan paikalla Erasmus-vaihdossa ja opiskelen tiedekunnassa nimeltä Business and Social Sciences. Mulla on täällä vain kolme kurssia, joista jokainen on pyörinyt mukana koko syksyn ajan. Tarkoituksena olisi saada vaihdosta tuliaisiksi 25 opintopistettä.
Brand Management on 5 nopan kurssi, joka liittyy vaihto-opinnoistani eniten edes jotenkin omiin opintoihini. Mun sivuaineena on markkinointi, joten tämän kurssin sisältö oli jo osaksi ennestään tuttua. Toki tällä kurssilla käsitellään paljon syvemmin ja yksityiskohtaisemmin juurikin brändejä ja brändinhallintaa. Luentoja Brand Managementista on vain kerran viikossa, mutta sekin kerta on maanantaiaamuna kahdeksalta, joten muutaman ensimmäisen viikon jälkeen oon mieluummin aloittanut viikon vähän lempeämmin ja jättänyt luennot suosiolla väliin. Se ei tällä kurssilla niinkään haittaa, koska opettaja nauhoittaa jokaisen luennon ja lataa tallenteet Blackboardiin diojen lisäksi.
Introduction to Social Anthropology päätyi kurssivalintoihini oikeastaan siksi, että yksi haluamistani kursseista ei jostain syystä ollutkaan enää valikoimassa niitä valitessani. Kuten johdantokurssit yleensäkin, myös tämä on ollut aika laaja ja välillä sekavakin kurssi, mutta silti mielenkiintoinen (ja 10 nopan arvoinen). Opettajana on todella herttainen nuorehko yhdysvaltalaisnainen, joka leipoo meille usein erilaisia kakkuja tai keksejä.
Scandinavian Lifestyle and Design (10 op) ei liity millään tavalla opintoihini, mutta vaikutti kiinnostavalta kurssilta. Tässä opettajana on vanha tanskalaisherra, joka puhuu hyvin brittiläisittäin ja kiroilee paljon. Olemme käyneet läpi skandinaavisen muotoilun historiaa, katsoneet elokuvan Tanskalainen tyttö (suosittelen) ja ensi viikolla meillä on jouluhenkinen hygge-luento, jolle opettaja tuo itsetehtyä glögiä ja piparkakkuja. Ihan mukava kurssi siis.
Yksi hyvä puoli näissä kursseissa on se, että mulla ei ole ollenkaan kirjallisia tenttejä. Kaikki kurssit suoritetaan kirjoitustehtävinä, minkä lisäksi Social Anthropologyssa on suullinen tentti. Sekin pohjautuu kirjoittamaani synopsisiin, joten en usko sen olevan liian hankala juttu.
Kaikista työläin kurssi on ollut Social Anthropology, jossa meidän piti pienryhmissä haastatella kolmea vaihto-opiskelijaa Tanskasta ja sen kulttuurista, analysoida sen jälkeen keräämämme materiaalit ja koota tästä kaikesta vain viisisivuinen synopsis. Homma olisi varmasti ollut helpompi, jos muut ryhmäni jäsenet eivät olisi asuneet Kööpenhaminassa ja sen vuoksi loistaneet aina poissaolollaan... Taas tuli huomattua, että jos jonkin haluaa tehdä hyvin, se pitää tehdä itse.
Tanskassa opetus on melko samalla tasolla kuin Suomessakin. Kurssit eivät ole tuntuneet vaikeilta, eikä työmäärä ole ollut liian raskas. Ainoa asia, johon on ollut hankala tottua, on ollut se, että opettajat odottavat meidän lukevan kappaleita kirjasta tai muuta materiaalia luennolle valmiiksi. Itse kun oon tottunut siihen, että ensiksi asiaa käsitellään luennolla ja luetaan jälkeen päin lisää kurssikirjasta, eikä toisin päin. Tykkään enemmän tästä tutusta ja turvallisesta tavasta, sillä sen avulla tunnun oppivan paremmin.
Luennoilla keskustellaan paljon enemmän kuin mihin oon tottunut, ja täällä keskustelua myös viriää ihan eri tavalla kuin Vaasassa. Muutenkin äänessä oleminen on täällä opiskelijoille jotenkin luontaisempaa, ja kaikki käyttävät englantia tosi sujuvasti tilanteessa kuin tilanteessa. En sitten tiedä, painotetaanko vuorovaikutustaitoja englannin tunneilla tanskalaisissa kouluissa alusta asti enemmän kuin Suomessa, jossa tärkeintä on kieliopin täydellinen osaaminen?
Kuten Suomessakin, täällä on käytössä akateeminen vartti, eli luennot alkavat vartin yli. Luennot ovat myös vapaaehtoisia, ja mun tapauksessa kaikista tulee vähintäänkin diat Blackboardiin esille, yleensä vielä ennen luentoa. Erojakin toki löytyy Vaasaan verrattuna, kuten tauot kesken luennon. Aluksi mun mielestä oli aivan turhaa pitää vartin tauko kahden tunnin luennon välillä, mutta tuollainen aivojen nollaus kesken kaiken auttaa keskittymään myös siihen luennon toiseenkin puolikkaaseen paremmin.
Opettajat ovat aika rentoja ja tykkäävät heittää läppää. Varsinkin tämä tanskalaisherra vitsailee aina omalla kustannuksellaan, kertoo tarinoita kissastaan ja opastaa, kuinka Tanskassa kuuluu juoda. (Jos jotakuta kiinnostaa, niin ohjeena oli juoda joka tilanteessa.)
Opiskelun vois siis sanoa olevan melko leppoista! Opettelin lisäksi raahaamaan koneen mukaan luennoille, kun kaikilla muillakin oli. Tuntui typerältä raapustaa muistiinpanoja old schoolisti kynällä paperille, kun muut valaisivat koko luentosalin coolisti macbookeillaan. Nyt voin myös selata Facebookia samalla kun seuraan sivusilmällä luentoa!
Ennen vaihtoon lähtöä tein taustatutkimusta tulevasta kotikaupungistani ja törmäsin jonkun vaihtarin tekemään videoon pyörämatkasta yliopistolle. Siitä inspiroituneena tein saman itsekin. Mainittakoon vielä, että tämä video on kuvattu lokakuussa, mutta kelit eivät ole siitä juurikaan muuttuneet. Lehtiä on ehkä vähemmän. Puissa, siis.
Risteilyn jälkeinen tervehdys! Takana on viitisen päivää unettomuutta ja matkustamista niin bussilla, laivalla kuin jalan. Parin päivän sisällä kävin kolmen maan pääkaupungissa, kävelin reilusti yli 30 kilometriä ja nauroin ihan liikaa.
Lauantai-iltana kuutisenkymmentä opiskelijaa pakkasivat itsensä ja omaisuutensa bussiin, ja matka Odensesta Kööpenhaminan kautta Tukholmaan sai alkaa. Bussimatka kesti vaatimattomat 10 tuntia, ja Köpiksestä mukaan nousi parikymmentä opiskelijaa lisää. Nukkuminen oli lähestulkoon kiellettyä, eikä musiikin pauhatessa ja matkustajien juhliessa siitä voinut haaveillakaan. Onneksi loppumatkasta kaikki matkustajat olivat kuluttaneet patterinsa loppuun ja jokainen sai nukuttua edes hieman.
Itselle Sea Battle oli täysin uusi juttu. En ollut siitä kuullut ennen vaihtoa, joten mitään ihmeellisiä odotuksia ei mulla ollut. Sea Battle on siis opiskelijaristeily ja ESN:n suurin tapahtuma, johon osallistui tänä vuonna yli 1500 opiskelijaa Tanskasta, Ruotsista, Virosta ja Latviasta.
Ekana päivänä kiersimme Tukholmaa jalan hyvin uupuneina pitkän bussimatkan jäljiltä. Yövyimme ihan mukavassa hostellissa ja oli meille myös järjestetty pieni pre-party jossain Tukholman surkeimmassa baarissa. Matka sinne oli jännittävä, sillä joku keksi oikaista rakennustyömaan läpi ja kiivetä korkean verkkoaidan yli. Kaikki tietenkin seurasivat tätä sankaria, mutta hieman korkeanpaikankammoisena päätin itse kuitenkin kiertää tietä pitkin. Baari oli pieni ja kallis, työntekijät töykeitä ja musiikki huonoa. Monet laittoivat ankaraa arvostelua baarin Facebook-sivulle, minkä johdosta paikka muutti samana iltana nimensä jo toistamiseen... melko hämärä paikka siis kyseessä.
Tukholman satamaa
Pre-partyilijat ahdettuna hostellihuoneeseen
Seuraavana päivänä olikin aika astua laivaan ja risteily sai alkaa! Sitä ennen meillä oli hieman vapaata aikaa, joten pikakävelimme toiselle puolelle Tukholmaa katsastamaan Vasa-museon, jossa on esillä Kustaa II Adolfin käskystä rakennettu Vasa-laiva, joka upposi neitsytmatkallaan.
Vasamuseet
Vasamuseet
Viikinkien ryhmäkuva
Tukholman satamassa meille jaettiin Sea Battle -kassit sekä ikiomat Tanskaviikinki-paidat. Niihin pukeutuneina meidät oli helppo tunnistaa jo kauempaakin. Punainen massa taisi piristää muitakin risteilijöitä, ainakin katseista päätellen.
Risteilyyn kuului kaikille buffetti, jossa sai syödä ja juoda niin paljon kuin halusi. Sanomattakin selvää, että sen me kaikki teimme. :D Ainoa miinus oli, että meille oli varattu vain kaksi tuntia aikaa ruokailla, josta suurin osa meni jonottaessa tuhannen muun nälkäisen kanssa. Laivalla oli paljon tekemistä ja tapahtumaa, kuten aarteenetsintää ja karaokea. Illalla oli ensimmäiset bileet, jotka eivät oikeastaan poikenneet tavallisista bileistä mitenkään muuten kuin sijainniltaan. Oli silti mukavaa, ja ihmisten keinuntaa tanssilattialla aaltojen mukana oli hauska seurata.
Mä ja Carolien @ Haunted Neon Party
Seuraavana aamuna saavuimme Tallinnaan, jonka kylmän tuulinen ilma sai jopa meidät viikingit vähän palelemaan. Yksi meidän porukkamme vetäjistä oli kotoisin Tallinnasta, joten saimme vähän paremman kiertokävelyn kuin Tukholmassa, jossa vetäjät lähinnä keksivät faktoja eri monumenteista. Kaupunkikierroksen jälkeen meillä oli pari tuntia aikaa tuhlattavaksi Tallinnassa, joten kävimme syömässä lounasta Vapianossa ja shoppailimme suklaata ja evästä paluumatkalle ruokakaupassa. Tanskaan verrattuna suklaa oli lähes ilmaista ja hyllyillä oli oikeastaan kaikki suomalaiset suosikit virolaisten lisäksi, joten totta kai tilaisuus täytyi käyttää hyväksi.
Paluumatka oli hieman myrskyisämpi kuin menomatka, ja laivalla tuli käveltyä käytävää puolelta toiselle aaltojen mukana. Matka sujui aika lailla samalla tavalla kuin aiemminkin, pois lukien buffetti, johon meillä ei ollut enää mahdollisuutta. Oli muuten ihanaa nähdä haalariporukkaa, vaikkeivät suomalaisia olleetkaan! Tuli ikävä omia haalareita ja asuvalintojen helppoutta.
Viimeinen päivä kuluikin taas bussimatkoihin. Tukholmassa ja Tallinnassa kierrellessä oli koko ajan vähän sellainen tunne, että oltaispa Tanskassa. Jopa ovien avaaminen tuntui vaikealta, kun ne kaikki avautuivat oikein päin eikä tarvinnut arvailla, pitäisikö nyt työntää vai vetää...
Myöhemmin reissulta tulee myös videota, kunhan ehdin koota sellaisen valmiiksi!
Vaikka Tanskassa ja Suomessa on paljon samaa, silloin tällöin vastaan tulee niin hyviä kuin huonojakin eroavaisuuksia. Tässä postauksessa kerron joistakin omituisista ja erikoisista asioista Tanskassa ja Odensessa.
► Luomu on (yleensä) halvempaa kuin tehotuotettu. Tämä oli positiivinen yllätys, kun kävin ensimmäisiä kertoja kaupassa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, ei tarjolla oikeastaan edes ole muita kuin luonnonmukaisia tuotteita, etenkään hevi-osastoilla.
► 16-vuotias voi ostaa alkoholia. Tanskassa 16-vuotias voi ostaa mietoja alkoholijuomia, 18-vuotias myös väkeviä. Alaikärajaa alkoholin juomiselle ei ole ollenkaan. Ei siis ole tarvinnut loukkaantua, vaikkei kassalla ole kysytty papereita. :D
► Väkevät ruokakaupassa. Täällä ei Alkoa tunneta, vaan kaikki alkoholijuomat löytyvät ruokakaupasta. Valikoimaakin riittää etenkin oluiden ja viinien osalta.
Neljän euron kyykkyviini
► J-Dag. Marraskuun ensimmäisenä perjantaina kello 20:59 alkaa joulujuomien myynti, jota juhlitaan tanskalaiseen tapaan juomalla paljon. Tänä vuonna perjantaina 4. marraskuuta Albani tarjoaa ilmaista jouluolutta kaikille ja "joulutontut" ilmestyvät baareihin ympäri Odensea.
► Ei astiankuivauskaappeja. Edelleenkin ärsyttää, ettei astioita voi laittaa kuivumaan kaappiin. Onneksi meillä on käytössä edes pöytäversio, mutta se ei silti ole yhtään sama asia.
► Unisex-vessat. Yliopistolla kaikki vessat ovat sekä naisille että miehille. Kätevää, kun ei tarvitse erikseen tarkistaa, onko menossa oikeasta ovesta.
► Yliopiston baari. Nedenunder on vakipaikka oikeastaan kaikille SDUn opiskelijoille. Jengaa, yatzya ja alkoholia. Vieläkin vähän huvittaa, kun jo kello 16 yliopistolla tulee vastaan humalaisia opiskelijoita. Ei kyllä mikään ihme, kun olut maksaa vaivaiset 10 kruunua (~ 1,3 €).
► Kakkurakkaus. Tanskalaiset rakastavat kakkua. Yliopistollakin sitä jaetaan kaikille jatkuvasti, ja kerran sain kokonaisen kakun yhdeltä yliopiston henkilökunnasta ihan vaan koska hän "ei tiennyt, mitä sillä tehdä".
Drømmekage ungdomshusetissa ja yliopistolla
► Ovet avautuvat väärin. Yhä edelleen koen hankalaksi avata ovia, kun ne aukeavat päinvastoin kuin Suomessa. Tai joskus ne aukeavat miten sattuu, jolloin ei koskaan voi tietää, mitä odottaa. Tilannetta ei auta se, että nopealla vilkaisulla sanat tryk (työnnä) ja træk (vedä) sekoittuvat helposti keskenään.
► Leikkelevalikoima. Pakko myöntää, etten ole suurin leikkeleiden ystävä, mutta siitä huolimatta olen huomannut tämän valtavan valikoiman. Leikkeleitä on jokaisesta eläimestä ja elimestä lähtien, maustettuna tai maustamattomana, pyöreänä ja kulmikkaana.
► Pyöräily. Odense on oikea pyöräilykaupunki, ja sen huomaa. En ollut koskaan ollut pyöräruuhkassa, mutta täällä se on joka-aamuinen ongelma. Jos sulla ei ole pyörää, oot outo. Ikävä tulee huippukuntoisia pyöräteitä ja -kaistoja, joilla ei tarvitse väistellä jalankulkijoita tai autoja!
Aamuruuhkassa
Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä:
► Hygge. Kukaan ei tarkalleen tiedä, mitä hygge on, mutta varmasti jokaisen hyggeen kuuluu yhdessäolo ja mukavuus. Hygge tarkoittaa vähän eri asioita eri ihmisille ja kuulemma siitä voi olla eri variaatioita eri tilanteisiin, kuten joulu-hygge tai oluella-baarissa-hygge. Helpoiten sen kääntäisi englanniksi varmaan sanalla "coziness", mutta se on liian yksinkertainen määritelmä monimuotoiselle käsitteelle.
Viime viikonloppu meni kierrellessä Pohjois-Tanskassa. Lähdimme vaihtariporukalla ESN:n järjestämälle matkalle, jolla kävimme katsomassa muutamat nähtävyydet sekä Tanskan toiseksi ja neljänneksi suurimmat kaupungit. Matka kesti kaksi päivää, joten yövyimme yhden yön siistissä hostellissa Aalborgissa. Tästä tulee siis useamman kilometrin mittainen postaus - teitä on varoitettu!
Ekana päivänä suuntasimme kohti Tanskan pohjoiskärkeä. Lähdimme matkaan aamuseitsemältä, joten bussimatka oli aika rauhallinen kaikkien vielä torkkuessa. Pysähdyimme Skagenissa, joka on Tanskan pohjoisin kunta. Skagen on suosittu turisti- ja rikkaiden lomakohde, jopa kuningasperhe lomailee siellä. Skagenissa kaikki talot ovat tietyn keltaisen sävyisiä (skagengul) ja punakattoisia, mistä kaupunki on myös tunnettu. Skagen olisi varmasti upea kesäkaupunki, ja pahin turistiaika onkin viikolla 29. Samana päivänä Skagenissa oli Skagen Marathon, joten paikalla oli jonkun verran porukkaa meidän lisäksemme, vaikka sää olikin kylmä ja tuulinen. Olisi tehnyt hirveästi mieli lähteä muiden mukana juoksemaan, kun paikalla oli vielä niin hyvä DJ:kin! :D
Skagen
Lounaalla italialaisravintolassa, oli hyvää!
Skagenin jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Tanskan pohjoisinta paikkaa, Greneniä. Grenen on tunnettu siitä, että siellä kaksi Pohjanmeren osaa, Skagerrak ja Kattegat, kohtaavat. Paljaalla silmällä näiden kahden vastakkaisen virtauksen kohtaamisen saattoi nähdä, mutta ainakaan puhelimen kameralla sitä ei saanut kunnolla ikuistettua. Onnistuimme kuitenkin näkemään meressä uiskentelevan hylkeen, mikä vähän piristi siinä vaiheessa, kun kengät olivat täynnä hiekkaa ja kova merituuli palellutti korvat.
Keskellä kohta, jossa eri virtaukset kohtaavat
Klikkaa isommaksi!
Mutta koska kengät eivät koskaan voi olla liian täynnä hiekkaa, suuntasimme Grenenin jälkeen ihastelemaan Tanskan aavikkoa, Råbjerg Mileä. Se on Pohjois-Euroopan suurin liikkuva hiekkadyyni, kooltaan noin yhden neliökilometrin kokoinen ja 40 metrin korkuinen. Tuuli liikuttaa sitä jopa 18 metriä vuodessa, minkä takia sen liikkumista on jouduttu kontrolloimaan, jottei se haittaisi asukkaita. Toisin sanoen Råbjerg Mile oli siis iso kasa hiekkaa.
Råbjerg Mile
Päivän viimeinen pysäkki oli Aalborg, jonne jäimme yöksi. Yövyimme Cabinn Aalborgissa, joka oli yllättävän kiva ja siisti paikka! Huoneet olivat toki pieniä ja tylsiä, mutta silti ihan viihtyisiä. Erityisesti pidin siitä, että lähes kaikki huoneessa oli mintunvihreää, tuli jotenkin kodikas olo. :D Illalla lähdimme käymään baarissa, sillä Aalborgissa oli silloin meneillään jonkinlaiset katujuhlat ja paikalla oli paljon ihmisiä. Ennen juhlia kävimme Karon ja Catarinan kanssa syömässä, ja päädyimme pitkän etsinnän jälkeen pieneen take-away -sushiravintolaan. Se osoittautui tosi hyväksi valinnaksi! En viihtynyt itse katujuhlissa kovin kauaa, sillä mun kurkkukipu ei ollut tykännyt päivän aktiviteeteista enkä halunnut sairastuttaa itseäni enää sen pahemmin. Sen lisäksi aamupala alkoi puoli yhdeksältä ja bussissa tuli olla kymmeneltä, joten siinäkin mielessä oli hyvä veto mennä aikaisemmin nukkumaan.
Aalborg
Toisen päivän vietimme kokonaan Aarhusissa, joka on Tanskan toisiksi suurin kaupunki. Suuntasimme ensiksi Den Gamle By -museoon, jossa esiteltiin tanskalaista elämää ennen vanhaan. Meillä oli suunnitelmissa kiertää museo suht nopeasti ja käydä sitten ostoksilla ennen seuraavaa aktiviteettia, joten kiersimme alueen melko reippaaseen tahtiin. Alkupuolella esiteltiin tanskalaista elämää ja asumista 1550-luvulta aina 1800-luvulle, mutta alueelta löytyi myös 1900- ja jopa 2000-luvun kohteita. Alkupään rakennukset jäivät meiltä vähemmälle, mutta innostuimme kiertämään oikeastaan kaikki 1900-luvun kohteet. Joissakin tuli tosi nostalginen fiilis ja oli hauska huomata, miten lähellä tanskalainen ja suomalainen asuminen ja sisustus ovat toisiaan.
Shoppailut jäivät kuitenkin välistä, sillä mikään kauppa ei ollut auki sunnuntaina. Vapautettuja aukioloaikoja voisin ehkä sanoa Suomesta ikävöiväni, sillä sunnuntait ovat yleensä niitä päiviä, kun voisi käydä kaupoilla. Suunnistimme siis pienen kaupunkikävelyn jälkeen ARoS-taidemuseoon. Se oli retken kohokohta ainakin mulle, sillä olin jo kauan aikaa haaveillut siellä käymisestä. ARoS on siis juuri se taidemuseo, jonka katolla komeilee sateenkaaripanorama. Ólafur Elíassonin luomus Your rainbow panorama oli yhtä hieno ja mahtava kuin miltä se kuvissa näyttää. Olisin voinut hengata siellä koko vierailun ajan, niin siisti paikka se oli! Kiersimme kuitenkin kaikki näyttelyt. En oo mienkään innokas museokävijä, mutta modernin taiteen omituisuus kyllä viehättää. Välillä se myös ällöttää ja ihmetyttää. ARoSissa oli esimerkiksi yksi näyttely teurastetusta hevosesta, jossa seinällä näytettiin videokuvaa sen teurastuksesta ja palaset olivat lasipurkeissa hyllyllä. Tosi taiteellista.
Tällanen iso kaveri oli vastassa No Man is an Island - The Satanic Verses -näyttelyssä (Ron Mueck - Boy)
Andy Warhol - Marilyn
ARoSin jälkeen kävimme vielä kävelykierroksella Aarhusin omien ESN-tyyppien johdatuksella. He esittelivät muun muassa kaupungintalon ja kirkon ja kertoivat niin Aarhusin historiasta kuin nykyisyydestäkin. Kävelykierros ei ollut kauhean hyvä, mutta siihen vaikutti varmasti niin huono sää kuin kaksi museokierrostakin, joiden jälkeen lisäkävely ei oikein napannut. Sen jälkeen pakkauduimme taas kaksikerrosbussimme kyytiin ja lähdimme ajamaan takaisin Fynin saarelle. Siinä vaiheessa iltaa olin jo menettänyt ääneni ja korvakin oli aivan tukossa, joten paluu kotiin sopi mulle paremmin kuin hyvin.
Nyt mä yritän sitten parantua flunssasta. Oli mukava nähdä Tanskaa muutenkin kuin Fynin saarelta ja käydä tsekkaamassa nähtävyyksiä. Aalborg ja Aarhus olivat molemmat ihan kivanoloisia kaupunkeja, mutta mä tykkään Odensesta enemmän. Oma koti kullan kallis, vai mitä?
